Aikavelka on ilo velalliselle ja velkojalle

Onko sinulla puheaikavelkaa? Tunnetko jo tämän positiivisen velan käsitteen? Minä opin käsitteen huhtikuisessa Kulttuuria minulle -ryhmän etätapaamisessa yhdeltä ryhmäläiseltä ja vaikutuin siitä. Käsitteen kertoja kuvaili, että nyt hänellä on vihdoin aikaa soitella ystäviensä kanssa. Hän koki olevansa oikein velkaa puheluista. Normaalioloissa kun on ollut aina jotain muuta tekemistä tai menemistä.

Yhteydenpidolla on merkitystä

Korona on ajanut meidät eristyksiin toisistamme. Nyt voisi olla hyvä aika miettiä, onko minulla puheluvelkaa? Voisinko ilahduttaa omaani ja jonkun toisen päivää juttelulla? Voisinko olla avuksi jollekin? Vaikka jakaa jotakin päivän lehdestä lukemaani? Meistä kaikki eivät ole internetin tietotulvan saavutettavissa.

Puhelin on vain yksi älypuhelimen sovellus muiden joukossa. Silti puhelin kulkee mukana laitteen nimessä. Olemmeko älypuhelimien myötä vieraannuttaneet itsemme puhumiselta? Näppäilemme viestin, se kun tavoittaa vastaanottajan omalla ajallaan, eikä siten ainakaan häiritse häntä. Tai jäävätkö soittamiset ajatuksen tasolle, koska mietimme, onko aika kuitenkaan puhelulle sopiva? Vai ovatko puhelintottumukset pysyneet muuttumattomina aikojen saatossa?

Aika, jolloin puhelinlangat lauloivat

Lankapuhelimet sijaitsivat kodeissa keskeisillä paikoilla, olihan soittoääni hyvä kuulla mahdollisimman laajalle. Lanka eli johto määritti pituudellaan pistokkeesta paikan puhelimelle. Lanka pistokkeesta puhelimeen oli suora, mutta puhelimesta luuriin mukavan kierteinen. Useimpien sormet olivatkin puhumisen lomassa aktiivisesti kiertymässä johdon sisään tai venyttämässä sitä suoraksi. Ihan huomaamattaankin. Ja kuinka mukavaa kierteistä johtoa olikaan suoristaa, nostaa puhelin korkealle ja antaa luurin kieppua tanssillisesti langan etsiessä omaa linjaansa.

Ennen näppäiltäviä versioita puhelimissa oli kierrettävät numerolevyt. Numerot piti aina valita, joten puhelimen läheisyydestä löytyi puhelinluettelo sekä ehkä omat tärkeimmät numerot sisältävä pieni kirjanen. Numeroiden raksutuksen kuuli, kun yhteys lähti kehittymään. Oliko se ääni musiikkia korvillesi? Numeron mennessä oikein ja jonkun vastatessa, piti vähäsen jännittää kuka vastaa ja olisiko sekin henkilö kotona, jonka kanssa halusi jutella. Piti esitellä itsensä selkeästi ja jos soitto meni väärään numeroon, oli kohteliasta pahoitella häiriötä.Tänä päivänä soittamiseen tarvitaan muutama napin painallus, numerot kun ovat tallennettuina. Montako numeroa muistat vielä ulkoa? Ovatko ne vanhoja lankapuhelinnumeroita vai nykyisiä kännykkänumeroita

Läheisyys fyysisen etäisyyden aikana

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kehotti meitä korona-ajan alkumetreillä ottamaan etäisyyttä fyysisesti, mutta samalla lähestymään toisiamme ”henkisesti”.

Kenen kanssa olet jutellut viimeksi? Muistuuko mieleesi jokin merkityksellinen puhelu – ehkä juuri äskettäin tai jo aikoja sitten soitettu? Tekisikö nyt mieli soittaa ja kysyä mitä kuuluu? Kertoa kuulumiset ja muistella menneitä tai puhua jostakin, mitä ette vielä toisistanne tienneetkään? Tai vaikka kysellä tietokilpailukysymyksiä toinen toisiltanne?

Puhuminen ei ole kuitenkaan meidän kaikkien juttu, joten postikortti- tai kirjevelkaakin on saattanut kertyä jollekin. Kannustan ottamaan yhteyttä. Keinoja on monia. Sillä tavalla tuomme piristystä toinen toisillemme ja voimme päästä puhumaan aroistakin asioista, kuten yksinäisyydestä tai muistin huononemisesta. Tai vain vaihtamaan kuulumisia korona-ajan elämästä.

Tartutaan siis luuriin tai kirjoitetaan lyhyt tervehdys kuulakärkikynällä. Toivotetaan tsemppiä toinen toisillemme!

Teksti:

Mirva Nurmio-Böse